5. Ensimmäisen vierailuni päivä maaliskuussa 2011 koitti ennen kuin tajusin.



Pakkasimme matkalaukut ylpeinä siitä, että Euroopan talvikaudella olimme menossa meren rannalle toiselle puolelle maailmaa. Varvassandaalit, ne olivat tärkein asia, joka meni matkalaukkuumme ensimmäisenä, mikä sai meidät hurmioon. Olimme jo Sofian lentokentällä, Bulgarian pääkaupungissa, jossa asumme edelleen. Meillä oli pitkä lento Aeroflotilla, jatkolento Moskovan kautta. Laskeuduimme Venäjän pääkaupunkiin ainutlaatuisessa lumisateessa ja kylmässä, mutta kukapa siihen kiinnittäisi huomiota, kun aallot jo kuuluivat. Pitkä lento sujui kuin unelma, ja laskeuduimme elossa ja terveinä ja kauhean väsyneinä Bangkokiin. Ensituntuma oli sekä riemastuttava että sekalaisia tunteita synnyttävä cocktail. Meitä tervehti suuri kuumuus, uskomaton melu ja hälinä, outo haju ilmassa ja taksissa matkalla hotellille ruuhka, joka tänä päivänä oli varmaan ehdokas historian ehdokkaaksi pituudeltaan ja kestoltaan. Saavuimme etsimäämme paikkaan, joka oli puoliksi sopeutunut paikalliseen todellisuuteen. Sanon semi, koska helma taksimatka tuntui pidemmältä kuin lennot, helma näimme niin paljon hänen ikkunoista, että se oli kuin asuisi Bangkokissa vuosia. Ensimmäinen asiamme oli käydä kukin suihkussa ja kerätä voimiamme muutaman tunnin unilla ennen kuin lähdimme ensimmäiseen seikkailuumme Thaimaan maaperällä. Mikä uni se sitten olikin. Tuskin heräsimme pahaan tunteeseen siitä, että olimme missanneet elämämme päivän. Huippuahan se pohjimmiltaan oli, sillä menimme oikeasti ulos, kun kello oli jo kuusi paikallista aikaa, melkein pimeää. Söimme Tom Yam -keittoa...sen haarautumista ja siitä eteenpäin emme muista, Singha-oluen kanssa ja jotain riisiä, jonka sisällä oli mitä tahansa mereneläviä. No, niinhän sitä elämää eletään, ja sitten huokailimme.


Chapters