Ehkä kysytte itseltänne, miksi me ylipäätään pääsimme hotelliin? Kuten jo mainitsin, kosteus ja kuumuus olivat tehneet vaatteistamme tasaisia kehrääjän edessä. Emme tiedä, onko sellaista pyykkitasoa olemassa, mutta me olimme siinä täysin viihtyneet. Märkinä, hikisinä, hieman väsyneinä. Käytiin suihkussa ja... jätettiin vuodelepo väliin. Vaihdoimme vaatteet ja juoksimme, ettemme myöhästyisi mistään tärkeästä. Minne me juoksimme? Ohhh, en muista, mutta yritän palauttaa muistini. Päädyimme toisen uuden ystävän ja Tuck-Tuck-kuskin avustuksella Soi Cowboy -kadulle. Soundi nimi ja ei pelkästään se, vaan Baja toi sen soundin. Tässä vaiheessa eräässä baarissa oli meneillään mahtavat bileet, joissa oli paikallista musiikkia, outoja asuja, tanssia kuin se olisi ollut jonkinlainen rituaali, ja superpaljon meteliä. Se oli mielenkiintoista, hauskaa ja kiehtovaa. Otimme oluen ja katselimme ympärillemme. Ohhh, riittää jo nämä oluet. Okei rakas, me juotiin cocktaileja, mutta miten sitä voi muistaa, jossain vaiheessa alkoholi sotkeutuu omiin ajatuksiin ja tunteisiin. Cocktailin jälkeen, jossa kukaan meistä ei tiennyt mitä siinä oli, löysimme itsemme toiselta ikoniselta kadulta - Nanalta. Huuhtelimme silmämme ulos, mutta... emme keränneet rohkeutta muihin urotekoihin. Aivan oikein, alkoholi ei anna anteeksi. Hitaasti löysimme itsemme Sukhumvitilta. Minkä alkoholin kanssa, tuskin kukaan meidät nähnyt muistaa. Mitä seuraavaksi tapahtui? Minulla ei ole aavistustakaan. Jossain vaiheessa uupumus sai meistä yliotteen, ja menimme kotiin muutamalle annokselle thaihierontaa ja hotellille nukkumaan.