Meillä oli tapana vuorotella lepopäiviä ja retkiä, jotka veivät suurimman osan päivästä ja olivat liian uuvuttavia. Jotta emme jättäisi väliin mitään tärkeää, edellisenä päivänä olimme nähneet Lamain keskustan, syöneet siellä illallista paikallisten kalaruokien kera, ja iltapäivän olimme omistaneet saaren pahamaineiselle, miehen peniksen muotoiselle kalliolle. Seuraavana päivänä olimme vain me kaksi, ilman ystäviämme, lähdimme päiväretkelle Namuangin safaripuistoon. Kerran ensimmäisellä Thaimaan vierailullani minua ei kiehtonut norsuratsastus, nyt se oli pakko tehdä, jotta saisin tyydytettyä kaverini halun. Tämä episodi on dokumentoitu toiseen perhekuvaan, joka koristaa asuntoamme. Ennen suunniteltua 30 minuutin ajelua norsun kanssa ajelimme valtavan suuren jeepin kyydissä, jolla turistiryhmät liikkuivat, ja kuljettajilla oli selvästi tarkoitus todistaa, miten mahtavia kuljettajia he ovat ja saada adrenaliinimme nousemaan ennen kuin nousimme norsun selkään. He ajoivat niin hullun lailla kuoppia ja kiipeilyalueita täynnä olevan tien yli, että meitä huimasi silminnähden. Muun muassa siellä pikkuiset lentelivät ympäri puistoa turistien lastenvaunuilla, mikä lisäsi valtavaa meteliä tässä osassa saarta. Odottelimme hieman vuoroamme ja pian meidät kutsuttiin nousemaan korkealle korokkeelle, josta meidän piti ratsastaa norsulla. En koskaan unohda, miten siellä myytiin minibanaaneja, joita oli noin tusina nipussa. Tarkoituksena oli ruokkia norsua 30 minuutin vaelluksen aikana. Tämä houkutteli meitä tilaisuutena, ja ostimme kaksi nippua. Jo lautailun yhteydessä astuin erehdyksessä pään lähellä olevalle alueelle, mikä aiheutti eläimelle jonkin verran epämukavuutta. Kaikki rauhoittui pian, otimme paikkamme sen selkään erityisesti asennetulle penkille, ja sen päässä istui alkuasukas thaimaalainen, jolla oli kädessään pitkä ja paksu metallinen varras, jolla hän hillitsi norsua työntämästä runkoaan taaksepäin ja vahingoittamasta meitä. Kävely alkoi, mutta norsu osoittautui hieman hermostuneeksi ja totteli usein annettuja käskyjä. Minulle henkilökohtaisesti tämä käytös oli merkki lähestyvästä ongelmasta. ensimmäiset minuutit oli myös hetki ystävällisyyttä, kun ojensimme norsun runkoon banaanin aina, kun se kurottautui meitä kohti, niin meille opetettiin. Eräässä vaiheessa banaanit loppuivat kesken, ja seuraavalla kouranheitolla ei ollut mitään annettavaa. Jokin minussa nyki sillä hetkellä ja olin kauhean huolissani hyvin paljon. Onnistuin supernopeasti varoittamaan vaimoani tekemästä vääriä liikkeitä, koska meillä ei ollut enää banaaneja, ja tällä hermostuneisuudellani en halunnut riskeerata, norsu luulee meidän yrittävän leikkiä sen kanssa ja antavan sille tarkoituksella tyhjiä käsiä. Tilanne ei näyttänyt lainkaan rauhalliselta, kaikesta huolimatta jatkoimme vaellusta. Urheilukärryt, jotka olivat osa puiston turistinähtävyyttä, alkoivat pyyhkäistä ympärillämme kovaa vauhtia ja alkoivat pitää meteliä. Norsu muuttui yhä jännittyneemmäksi, ja sen päällä istuva poika ohjasi sitä väliaikaisesti, kunnes buggies ohitti sen ja jätti sille aikaa rauhoittua. Ilmeisesti me kaikki halusimme, että näin kävisi, mutta valitettavasti. Muutaman metrin päästä vaelluksen jatkamisesta poika pysähtyi ja nousi alas. Hän tarjosi meille valokuvan, jonka he myisivät meille erityisessä kehyksessä, ja me suostuimme. Norsu käyttäytyi edelleen hermostuneesti eikä halunnut jäädä rauhaan. Tunsin, että verenpaineeni nousi hitaasti mutta varmasti. Sitten pyysin poikaa jatkamaan nopeasti ja lopettamaan vaelluksemme aikaisemmin, hieman 10. minuutin jälkeen. Hän asteli kohti norsua ja yritti kiivetä. Rauhallisessa tilanteessa norsu yleensä ojentaa tassunsa ja nostaa ohjaajaa jalallaan auttaen häntä kiipeämään ylös. Sillä hetkellä näin ei kuitenkaan tapahtunut. Norsu kieltäytyi auttamasta poikaa ja jatkoi raivoamista. Parilla sanalla, luultavasti thaimaaksi, poika onnistui kiipeämään ylös norsun vastustuksesta ja ehdottomasta haluttomuudesta huolimatta. Norsu alkoi heittelehtiä keppihevosellaan, poika oli myös ahdistunut ja hillitsi sitä jatkuvasti metallitangolla ja lausui opittuja lauseita. Olimme jossain määrin onnekkaita, että laituri oli suhteellisen lähellä ja 2 minuuttia myöhemmin saimme norsun alas, kun se jatkoi tyytymätön jostain. Jossain tässä kohtaa sain valaistumisen ja muistin kolmannen kerran Bangkokin puiston vanhan rouvan ennustuksen. Selvisimme taas hengissä, mutta aloin miettiä, mitä meille tapahtuisi seuraavaksi Samuin saarella oleskelumme loppuun mennessä. Tässä kerron, mitä tapahtui tällaisessa tilanteessa Samuin saarella, vain 8 päivää myöhemmin vaelluksemme jälkeen. 36-vuotias skotlantilainen Gareth Crow joutui 16-vuotiaan tyttärensä kanssa norsun rungon tönäisemäksi, kun he olivat vaelluksella. Isä sai surmansa paikan päällä, kun taas tytär onnistui pakenemaan. Syytä ei pystytty selvittämään, mutta yksi versio oli, että isä oli huijannut eläintä banaanilla ja se villiintyi. Onkohan meidän norsumme kanssa käynyt samoin? Hmmm, emme saa sitä koskaan selville. Mutta traaginen tapahtuma sattui vain muutama päivä meidän elefanttimme jälkeen. Siksi sanoin, että minun piti silloin muistaa se katse vanhan thaimaalaisen naisen keltaisista silmistä ja hänen sanansa, etten koskaan palaisi kotiin. Me selvisimme taas ja pääsimme takaisin pieneen taloomme, kävimme suihkussa, vaihdoimme vaatteet ja lähdimme taas kävelylle Chewangiin bulgarialaisten ystäviemme kanssa. Kun söimme kalaa ja paistettua maissia päivälliseksi, kerroin heille draamastamme, jolla oli onnellinen loppu. Oli aika suunnitella seuraavaa matkaamme, sillä lähdimme jälleen yksin. Vilpittömästi tai ei, mutta ilmeisesti ystävämme eivät halunneet olla osallistujia ja todistajia toisesta dramaattisesta loppuratkaisusta ennen Samuilla oleskelumme päättymistä. Kun olimme lopettaneet päivällisen, menimme paikalliseen ostoskeskukseen kävelemään yhdessä heidän kanssaan ja palasimme sitten takaisin matkatoimiston ohi varataksemme jotain kahden päivän kuluttua, koska seuraavana päivänä oli perinteinen täysikuun juhla, johon olimme suunnitelleet osallistuvamme. Varaus oli valmis - 24. tammikuuta 2016 meillä oli 2 lippua lopulliseen määränpäähän Ao Nang Yuan -saarelle kulkien Koh Phanganin kautta nousematta pois autosta; pakettiin kuului lounas Koh Taolla. Sanoin päivämäärän tarkoituksella, koska silloin olisi seuraava, neljäs iso draamamme, josta kerron myöhemmin.