32. Taika-avain, joka leimasi koko matkamme, alkoi Chatuchak-puistosta.



Vietimme pari tuntia markkinoilla selaillen, valokuvia napsien, mehuja ja erilaisia herkkuja napostellen, ja sitten oli aika lähteä Chatucak-puistoon, joka oli liimattu markkinoille. Levähdettyämme hetken ensimmäisellä vapaana olleella penkillä, joka ilmaantui paikalle, ajauduimme katsomaan, miten se oli järjestetty ja oliko se yhtään sen huonompi kuin toinen suuri puisto, eli Lumpini. Olimme hämmästyneitä Chatucakin järjestyksestä ja siisteydestä, mitä emme olleet odottaneet, varsinkaan sen valossa, että itse markkinoilla oli paljon syötävää myytävänä. Kauniit palmupuut ja värikäs kasvillisuus vuorottelivat, ja niiden ympärille oli järjestetty penkkejä. Halukkaat saattoivat halutessaan lähteä ajelulle veneellä tai polkuveneellä rauhallisella järvellä. Kävimme pitkän kävelyn, otimme paljon videoita ja valokuvia, ja oli aika päättää aktiviteettimme alueella, kun tapahtui se, mikä olisi koko Thaimaan-seikkailumme, ja miksei koko kirjankin, loppuratkaisu. Mikä se oli, mikä sai meidät antamaan sille niin suuren merkityksen? Nyt saatte sen selville. Ollessamme puiston palmualueella ihmettelimme, miksei niiden alla makaa kukaan, kun iäkkäät thaimaalaiset naiset myivät olkimattoja. Niinpä päätimme antaa sävyn ja katsoa, miten ympärillämme olevat ihmiset suhtautuisivat tähän toiveeseemme. Saavuimme ensimmäisen thaimaalaisen mummon luokse ja lyhyen tinkimissession jälkeen, jota ilman Thaimaassa ei ole tinkimistä, ostimme noin kaksi kertaa kahden metrin kokoisen maton. Niin pitkälle niin hyvin... Mutta eräänä ihanana hetkenä tämä samainen mummonmyyjä katsoi minua oudolla katseella, ja hänen vahvoissa keltaisissa silmissään näin jonkinlaista ahdistusta ja vahvan halun jakaa jotain tärkeää. Uteliaisuuteni kasvoi, koska hän todella halusi kohdistaa minuun huomautuksen. Ja... sillä hetkellä hän katsoi minua edelleen pelokkaasti ja sinnikkäästi ja ennusti, että "Et tule enää kotiin!"... Miten sinä reagoisit silloin? Luultavasti kuten useimmat teistä, reagoin samalla tavalla ja päätin olla välittämättä hänestä. Vaimoni katsoi minua kummastellen, etsien jotain sanottavaa. Niinpä minun oli pakko reagoida, ainakin hänelle, ja sitten mainitsin: "Hän varmaan tarkoitti, että minun pitäisi jäädä asumaan Thaimaahan ja naida thaimaalainen nainen!?" Sitten hymyilin ja jatkoimme matkaa mainitsematta enää tätä isoäitiä. Mutta totuus on se, että se, mitä seuraavaksi luet kirjastani, saa sinut toistuvasti vapisemaan, hikoilemaan käsiäsi ja elämään hetken uudelleen ikään kuin olisit ollut siellä kanssamme. Jatketaan siis eteenpäin ja katsotaan, mitä oli tapahtunut... Käveltyämme puistossa ja tuolla valtavilla markkinoilla palasimme Victory Monumentin alueelle ottamaan kuvia ja katselemaan aluetta. Muistomerkki on pystytetty muistoksi Thaimaan voitosta Ranskan ja Thaimaan välisessä sodassa vuonna 1941. Paikka tuo ylpeyttä paikallisille ja siinä on oma energiansa, eikä sitä kannata jättää väliin, jos olet turisti Bangkokissa. Panimme merkille läsnäolomme myös siellä ja palasimme takaisin hotelliin lyhyelle levolle ja vaatteiden vaihdolle. Illallinen Bangkok Mallissa oli edessä, jonka jälkeen oli tarkoitus käydä paikallisessa kattobaarissamme Bayoke Skyssa, jossa oli julisteita odotetuista juhlista. Tuntia myöhemmin olimme taas valmiita lähtemään ulos. Kuten olen jo kertonut, emme tykkää hengailla, vaan hyödyntää laadukkaasti aikaa, joka meillä on missä tahansa kohteessa, imaista sisäänsä paikallista kulttuuria, perinteitä ja jopa joitakin tapoja. Kummallista kyllä, kun lähestyimme ostoskeskusta, jokin meissä kääntyi ja teki mieli syödä eurooppalaista ruokaa. Siksi kävelimme Terminal 21:een, toiseen suureen ostoskeskukseen, ja löysimme alueelta loistavan italialaisen ravintolan, jossa söimme vastoin kaikkia odotuksia suuren kuuman pizzan. Mitä hittoa...mekin olemme ihmisiä. Aloimme vähän painaa, koska mitä pizza olisi, jos se ei päättyisi johonkin makeaan, varsinkin italialaiseen? Pahensimme vatsamme tilaa entisestään mascarponekermalla. Tunne tuollaisen aterian jälkeen ei ole kovinkaan samanlainen kuin baariin meneminen, mutta olimme jo valmiiksi asettuneet katsomaan, millaiset bileet siellä olisi, lisäksi se oli vain 10 kerrosta tamperelaiskotiamme ylempänä. Hienoa, olisimme voineet kävellä kotiin. Kello oli 23.00 ja otimme cocktaileja baarissa. Ilmastointi oli niin kova, että meidän piti pukeutua pitkiin vaatteisiin, ja tapahtuman pukukoodi kehotti siihen. Se ei rehellisesti sanottuna ollut sitä, mitä odotimme, mutta tunne siitä, että juomme jotain tällaisella näköalalla, määräsi hyvän mielemme ennalta. Kahden tunnin kuluttua olimme jo sängyissämme, mutta otimme aikaa myös yöllisessä Bangkokissa istuen nojatuoleissa 74. kerroksen ikkunan edessä. Ihana päivä, olimme hyvin onnellisia.


Chapters