Kuten kerroin edellä, kaksi ystävällistä bulgarialaista perhettä oli asunut Samuilla kuukauden ajan ja nauttinut siellä olostaan. Kun laskeuduimme Samuille tunnin lennon jälkeen Bangkok Airwaysilla, seurueemme miehet odottivat meitä lentokentällä viedäkseen meidät vuokra-autollaan "Lamai Bayview Resort" -hotelliin, joka oli noin 40 minuutin päässä lentokentältä. Nostimme matkalaukkumme ja aloimme katsella ympärillemme etsiessämme väkeämme. Ei kestänyt kauaa ennen kuin näimme heidät kaksi, jotka olivat saaneet upean rusketuksen kahden viikon aikana, jolloin he olivat olleet siellä ennen meitä, ja joilla oli kyltti, jossa luki "For Two Lovers". Se oli hyvin suloinen tervetulotoivotus, joka kosketti meitä, ja aikamme Samuilla alkoi aidosti romanttiseen tyyliin. Matkustimme jo ystäviemme autossa ja heittelimme uteliaita katseita ikkunasta ulos. Ensitietoihin paikasta, jossa vierailee, liittyy aina ennennäkemätöntä uteliaisuutta. Vaikka oli pimeää ja alkoi olla myöhä, niin liikehdintä ja tunteet niin paikallisten kuin turistienkin kasvoilla näyttivät lupaavilta. Lähestyimme Lamayssä sijaitsevan nokimökkialueelle johtavan liittymän kääntymiskohtaa. Ensivaikutelmamme kääntyessämme oli, että olimme tulossa hiekkatielle, jossa autonrenkaat jättivät jälkien lisäksi uskomatonta pölyä. 500 metriä eteenpäin, kahden pienen käännöksen jälkeen, olimme nyt vastaanoton edessä. Kun täytimme papereita uteliaisuudesta palavina ryntäsimme osoittamamme mökin luokse katsomaan sen sijaintia. "Lamai Bayview Resortissa oli 26 yksityistä mökkiä, jotka oli rakennettu 6 000 neliömetrin alueelle, jossa oli oma ranta. Meidän mökkimme sattui olemaan rannalla, viimeisenä vasemmalla, katsoen kompleksin yli vastaanotosta merelle päin. Meitä ympäröi 3 metriä korkea banaanipuiden kasvillisuus, joka näytti hieman pelottavalta, jos miettii, mitä tuossa kasvillisuudessa oikein tapahtui. Väitän tässä yhteydessä, että käärmeet ovat epämiellyttävimpiä eläimiä, joita voin kuvitella, ja tunnen ennennäkemätöntä pelkoa jo pelkästään silloin, kun joku mainitsee niistä, saati sitten, kun näen ne henkilökohtaisesti. Joka tapauksessa. Täytimme paperityöt, ystävämme auttoivat meitä asettumaan aloilleen ja lähdimme. Meille tuli uusi hauska osuus. Kävelimme uuteen kotiimme, jätimme matkalaukkumme pois ja alkoi kotitarkastus, josta kun kerron, muista pysyä jossain, ettet kaadu nauruun. Vastaanottotiskiltä saimme taskulampun, koska mökkien valot olivat himmeät, jotta voisimme aluksi saada tuntumaa ympäristöön. Muistan ottaneeni tuon taskulampun käteeni ja kirjaimellisesti mitanneeni mökin useita kertoja sen avulla, etsien... käärmeitä. Kyllä! Fobiani näitä otuksia kohtaan on sanoinkuvaamattoman suuri. Huolellisen tarkastuksen jälkeen rauhoituimme ja sopeuduimme nukkumaan, mikä ei ollut ollenkaan helppoa tällaisen tunteikkaan kaikkien mahdollisten reikien tarkistamisen jälkeen, sängyn patjan alla, kaapissa, terassilla, ympäri taloa, kylpyhuoneen rosetissa, vessanpöntössä. Siellä ei ehkä ollut mitään, mutta pelkkä tunne siitä, että siellä todennäköisesti oli, oli pelottava. Unohdin kertoa, että vaimoni ammatti on farmaseutti, ja neljäsosa matkalaukuistamme oli täynnä raskasta tykistöä hyttysiä vastaan ja kaikenlaisiin vaivoihin tarkoitettuja hakkeja. Kuten hän aina kertoi "joutua auttamaan hädän hetkellä ja satunnaisia ihmisiä ympärillämme". Hyttyset ovat saarella väistämättömiä, joten ajatus siitä, että meillä olisi paljon vaihtoehtoja niiden torjumiseksi, ei ollut ollenkaan huono ajatus. Talon seinään kiinnitettävistä laastareista, vartalosuihkeista, ultraäänilaitteesta käsivarsi- ja jalkarannekkeisiin. Meillä oli myös geelejä, joita voitiin tuputtaa, jos ja kun hyttynen jo onnistui murtautumaan tuon suojamme läpi. Takaisin ensivaikutelmiin talosta ja nukkumaan. Varmuuden vuoksi nousimme ylös sulkemaan matkalaukkumme, jottei joku matelija pääsisi sinne sisälle ja tuottaisi meille ikävän yllätyksen uutta vaatekappaletta hakiessamme.
Ja miniliskot, joita kutsuin krokotiileiksi, ryömivät ympäri taloja. Vaikka ajattelimme mitä, väsymys voitti ja yritimme nukahtaa, ja siihen liittyi paljon pyörimistä ja painajaisia. Sänky oli kiinni seinässä ja minä olin ulkopuolella, mikä puolestaan merkitsi kauheaa epämukavuutta kaverilleni, joka tunsi olevansa vankilassa ja pahimmissa ajatuksissamme... terraariossa. Okei rakas, heräsimme eloon ensimmäisen yön jälkeen, nousimme ylös ja katsoimme, mitä pienen talon terassilla tapahtui. Se oli kiehtova näky - aurinkoinen sää, lempeä tuulenvire, valkoista hiekkaa ikkunoidemme alla, vihreää merivettä, ulkoilmahierontastudio, jonka ympärillä oli thaimaalaisia naisia, pieni uima-allas ravintolan alla, jonka alle oli puolestaan pystytetty pöytiä, joista oli upeat näkymät ylhäältä käsin kaikkeen tähän ihmeeseen. Olimme taivaassa. Tosin keskiyön ajatuksemme saivat meidät heittämään katseen usein pienen talomme vieressä olevaan korkeaan kasvillisuuteen, joka oli vallannut meidät painokkaasti toiselta puolelta. Kuten edellä kerroin, olimme viimeinen talo, mutta sijaitsimme ranta-alueella. Kävimme nopeasti suihkussa ja suuntasimme odottavaan aamiaisbuffetiin. Bangkokin vauhtia seuraten jatkoimme paistettujen ja keitettyjen munien, paistetun pekonin ja runsaan hedelmäannoksen parissa. Otimme myös valintamme kauniista näkymistä siellä ylhäällä ravintolassa ja kirjaimellisesti lensimme rannalle. Ette voi kuvitella, miten paljon nautimme siitä, että lomakeskuksen yksityinen ranta oli jaettu kahteen osaan, pieneen ja suureen. Pieni oli aivan meidän mökkimme alapuolella, aivan kuin se olisi ollut vain meitä varten. Tai niin me toivoimme ja kuvittelimme. Alueella oli tasan 4 lepotuolia, ja olimme myös ensimmäiset rannalla. Ainutlaatuinen idylli. Aurinko poltti meitä voimakkuudellaan ja hyvin pian olimme vedessä. Kuten kävi ilmi, aivan kuten Patongin rannalla, myös täällä saattoi mennä pitkään mereen, ja vesi oli polviemme alapuolella. Täällä matka oli vielä pidempi, varmaan yli 200 metriä. Oli kuitenkin yksi valtava lisäongelma. Vuonna 2016 oli varoitus pienistä ja tappavista Irokanji-meduusoista, mikä ei antanut meille mahdollisuutta rentoutua niin kuin pitäisi ja katselimme joka hetki ympärillemme, ja tämä vei paljon miellyttävää tunnetta. Parin tunnin rannalla olon jälkeen, johon liittyi todellinen oluttykki ja erilaisia pähkinöitä, jossain vaiheessa kyllästyimme, pukeuduimme ja lähdimme tutustumiskävelylle alueelle. Avaan tässä jossakin kohtaa sulkeisen ja huomautan, että alkoholin suhteen voitte vain kuvitella minut, sillä vaimoni ei osoittanut minkäänlaista kiinnostusta, vaan rupatteli taputeltuaan siemaili drammaa seuraksi. Aikaisin iltapäivällä olimme jalkaisin pitkin hiekkatietä, joka johti pääkadulle, joka kiersi Lamai Beachin ja liittyi Chaweng Beachin keskustaan. Olimme iloisia huomatessamme, että aivan edellä mainittujen katujen välille muodostuneen T-risteyksen vieressä oli pieni "Family Mart" -myymälä. Kyselimme myymälän työntekijöiltä kuljetuslogistiikasta, jotta tietäisimme myöhemmin, miten pääsisimme Lamain tai Chawengin keskustaan. Sanoinhan, että thaimaalainen englanti on painajainen, mutta hymyilemällä ja hieman improvisoimalla onnistuimme tulemaan toimeen hienosti ja jopa ystävystymään. Selvitimme nämä asiat ja otimme korin varastoon kotijääkaappia varten. Yritän muistella, mitä ostoksemme sisälsivät, jotka olivat yleensä samoja - kivennäisvettä, tynnyreittäin olutta, paljon pähkinöitä ja sipsejä, joissa oli eri makuisia merileviä, juureksia ja vihanneksia. Emme voineet jättää väliin hedelmiä ja viskiä ja kokista. Minulla oli tapana ostaa paikallista Hong Tongia, koska se toi lisää paikallista tunnelmaa. Missä tahansa matkustaa, on aina mukava testata mahdollisimman paljon kaikkia paikallisia merkkejä ja uppoutua sen maan ja paikkakunnan perinteisiin, jossa on vieraillut. Veimme kauppakassimme lodgeen, täytimme jääkaapin ja jotenkin tunsimme olevamme vakuuttuneita siitä, että olimme täyttäneet kaikki alkuperäiset kysymyksemme ja toiveemme. Oli aika pitää pieni tauko terassilla. Tässä vaiheessa ajattelin jotain ja kerroin sen vaimolleni: "Olemme päivisin taivaassa, öisin helvetissä". Pitkään aikaan emme voineet lopettaa nauramista sanotulle huomautukselle. Pitääkseni yllä keskustelun sävyä, ajatukseni jatkuivat lyhyellä tarinalla, jonka olin kuullut, että käärmeet nukahtavat puihin ja kun ne näkevät unta ja menettävät tasapainonsa ja putoavat sinne missä sattuvat olemaan. Lisää naurua repesi, ja sillä välin muutama tynnyri Singha Light -olutta meni alas. Kaikessa puheen ja naurun sekamelskassa, huolimatta ei-niin-hyvälaatuisesta Wi-Fi:stä, otimme yhteyttä ystäviimme, että tapaamme saaren keskiosassa, Chawengin alueella, ja syömme jossain päivällistä. Vielä tunnin tai kahden rantaelämän jälkeen olimme valmiita ensimmäiseen rentouttavaan yöhömme ilman matkalaukkuja ja kuljetuksia. Muistaen paikallisten antamat ohjeet pysäytimme yhden heidän sukkulansa päätiellä ja viiden euron hintaan per henkilö lähdimme matkaan ystäviemme luokse. He puolestaan asuivat Boputissa, mutta koska heillä oli vuokra-auto ja he uskalsivat ajaa oikealla ratilla, heidän ei ollut vaikea ilmaantua minne tahansa Samuilla.
Sovittuna ajankohtana kokoonnuimme kaikki ja saimme mukavan yllätyksen. He olivat tehneet pöytävarauksen samaan ravintolaketjuun, jota rakastan Patongista, nimittäin "Wine Connectioniin". Kyllä, ihmettelette varmaan, että valitsimme heti ensimmäisenä iltana eurooppalaisen ruoan ja välimerellisen keittiön, mutta olin kertonut ystävilleni niin paljon ravintolasta, että he olivat käyneet siellä jo monta kertaa ennen saapumistamme, eikä ollut sattumaa, että he olivat varanneet paikat illalliselle juuri sieltä. En vieläkään voi unohtaa niitä uskomattoman herkullisia ravioleja, joita seurasi uusiseelantilainen viini. Illallisen jälkeen meidät vietiin opettavaiselle kierrokselle Chawengin kaduilla tapahtuvaan toimintaan. Meille jäi erittäin miellyttävät vaikutelmat. Kun valtavirran turisti on tullut saarelle vain pitämään hauskaa, emme voineet olla jakamatta kaikkien ympärillämme olevien positiivista tunnelmaa. Mukavan kävelyn jälkeen suuntasimme turistitoimistoon, jotta emme hukkaa aikaa ja suunnittelisimme ensimmäistä retkeä, jolle lähtisimme kaikki yhdessä. Päätimme yksimielisesti, että ensimmäinen lähtöpaikkamme olisi Ang Thongin kansallinen meripuisto.