Varmasti, 3 kokonaista vuotta myöhemmin. Mutta uskokaa minua, elin kuvainnollisesti Thaimaassa hankkeen jälkeen, joka päivä. Tietenkin se jännitys ja tunne, joka syntyy siitä, että on ollut paikan päällä, on vertaansa vailla. Kaksi kuukautta aiemmin vuonna 2013 oli aika vakavasti otettavaa organisointia, ja Qatar Airwaysin toisen mainostoiminnan jälkeen noin 25 henkilöä eri ystävällisistä yrityksistä lähti 14 päiväksi Phuketiin. En jätä hauskanpitopuolta tässä kokonaisorganisaatiossa myöskään pois. Parantaaksemme lipun hintaa varasimme liput, joissa oli 10 tunnin yöpyminen, meno Dohassa (Qatar), paluu Kuala Lumpurissa. Nopeasti eteenpäin tammikuun 2014 alkupuolelle, kun olimme jo saapuneet Dohaan ja illalla kello 22:een mennessä jouduimme miettimään, mitä tekisimme seuraavaan aamukahdeksaan asti. Se oli 10 kokonaista tuntia. Emme saaneet poistua lentokentältä, mikä pahensi tilannetta entisestään. Alkoivat päämäärättömät kiertoajelut (lentokenttä oli vielä vanhassa asussaan) ja kaikenlaiset ajanhukkaamisyritykset, joihin liittyi juomia, ruokaa ja korttipelejä. Meistä tuntui, että aika pysähtyi. Mutta kun tiesimme, minne olimme menossa... monet ystävistäni olivat menossa ensimmäistä kertaa ja heidän pelkonsa oli vielä suurempi. Oli aika lähteä lennolle, joka oli suunniteltu tunnin välilaskulla Kuala Lumpurissa, nousematta koneesta ja niinpä saavuimme illalla Phuketin lentokentälle. Siihen mennessä, kun löysimme vapaat taksit, siihen mennessä, kun pääsimme Patongiin, siihen mennessä, kun kirjauduimme eri hotelleihin, jotka jokainen oli valinnut eri ystävällisten yhtiöiden mukaan, ja toinen kokonainen 2 tuntia oli kulunut huomaamatta. Väsymys oli saamassa meistä yliotteen, emme olleet nukkuneet lähes kahteen päivään. Me kaikki suunnittelimme nukkuvamme, olihan meillä edessä 2 kokonaista viikkoa rentoutumista ja hauskanpitoa. Joo, mutta ei... Muutama ystävä antoi meille idean ottaa drinkki Bangla Roadilla. Ja...kun menee sinne drinkille, siellä yleensä pysyy seuraavaan aamuun asti. Hajaannuimme neljään seurueeseen, joista kukin valitsi mieleisensä baarin ja musiikkityylin ja imaisimme Merry Streetin tunnelmaa. Muistan, että olimme kaikki ostaneet paikallisia matkapuhelinkortteja, jotta saisimme nopeasti yhteyden toisiimme, ja neljän aikaan aamulla saimme viestejä bulgarialaisista juhlista ja kokoontumisesta Hollywood-baarissa. Sanoin heti: "No, nyt thaimaalaiset tietävät, missä Bulgaria on". En ollut kaukana totuudesta, vain me osaamme juhlia niin, että meidät muistetaan pitkään. Seuraava Thaimaahan liittyvä huipentumani alkaa jostain täältä.